RSS

Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2017

Hentoa mutta elinvoimaista

Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. Ps.32:5.

Ihmiset usein vaativat, että me tunnustamme syntimme heille. Minäkin sain aikoinaan paljon ohjeita, minne minun pitäisi mennä synneistäni puhumaan ja missä olisi oikea alttari, jonka ääressä piti polvistua. Minä olin kuitenkin harmistus monille, sillä tein parannusta pitkään ja hartaasti ja hyvin hiljaisesti omassa yksityisessä elämässäni. Puhuin asioista Jumalalle, en juurikaan ihmisille. En etsinyt alttareita ja herätyskokouksia. Julkinen ”jättäytyminen” – se tuntui aivan liian kaavamaiselta. Minun piti kokea Jumalan muuttava voima ihan oikeasti eikä jonakin tunneliikutuksena jossakin yllytyksen keskellä.

Niinpä voin sanoa sinulle, joka tänä päivänä kipuilet ihmisten odotuksien takia tai sinulle asetettujen uskonnollisten vaatimusten takia: Jos sinulla on synnintunto, jos odotat Jumalan apua mieltäsi painavaan asiaan, mene Herran kasvojen eteen, tee se missä tahansa, ja sinä saat kokea Jumalan armon. Siihen ei tarvita erityistä paikkaa eikä edes seurakuntaa ympärille. Jeesus Kristus on se taho, jonka puoleen voi jokainen kääntyä, jos jokin asia painaa, jos helvetin tai kuoleman pelko varjostaa elämää, jos ihmiset syyllistävät ja jos omatunto soimaa. Kun me vilpittömin mielin etsimme apua hengelliseen hätäämme, Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä ja vääryydestä. Ihmisten mielipiteet ja odotukset voi jättää omaan arvoonsa.

Kun olet saanut kohdata Jumalan pelastavan armon ja Jeesuksen veren puhdistavan voiman, ei sinun tarvitse enää katsella taaksepäin, saat katsella eteenpäin. Puhtain ja iloisin mielin saat seurata Herraa ja pitää vain huolen, että omatuntosi säilyy puhtaana. Usko voi alkaa pienestä ja olla aluksi herkkää ja hentoa, mutta se on mahtava tekijä ja on tarkoitus, että se kasvaa sinun elämässäsi ja sinä kasvat uskossa täyteen mittaan, täyteen aikuisuuteen ja kypsyyteen (Ef.4:13) – varaa siihen loppuelämäsi. Kun Jeesus Kristus on tullut elämäsi Herraksi, saat kokea todeksi psalmin lupauksen:

”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.” Ps.32:8.

Siinä on monta lupausta yhdessä virkkeessä: opetan, osoitan, neuvon, seuraan katseella. Jos luemme vielä seuraavankin psalmin 33, löydämme lisää lupauksia: valvon, pelastan, turvaan. Ja psalmi päättyy kauniisti:

Me odotamme hartaasti Herraa, hän on meidän turvamme ja kilpemme. Hän on meidän sydämemme ilo, hänen pyhään nimeensä me luotamme. Herra, tue meitä uskollisesti, kun me panemme toivomme sinuun. Ps.33:20-22.

Kun sinä panet toivosi Herraan, hän antaa sinulle siunatun vuoden 2018!

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hentoa mutta elinvoimaista

Kirjoittanut : 30.12.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Armon ja ilosanoman lähettiläät

Joskus muistelemme vaimoni kanssa entisiä aikoja, kun olimme seurakunnan jäseniä ja kävimme säännöllisesti kokouksissa. Sunnuntain päiväkokous oli joskus hyvä, mutta joskus siitä jäi paha maku suuhun. Koko viikko saattoi mennä toipumiseen, että jaksoi taas seuraavana viikonloppuna kuunnella lisää haukkumista.

Ainakin siitä oli se hyöty, että joutui pakostakin ymmärtämään, että evankeliumi on ilosanoma – ei syytöskirjelmä. Jos uskosta tulee meille suma vaatimuksia, kokoelma sääntöjä ja itsesyytöksiä, ankaraa ja askeettista elämää, emme ole käsittäneet uskon olemusta. Uskon pitäisi olla suuri helpotus, syvä vapauden tunne, ihana toivo, iloinen odotus, turvallisuus ja luja luottamus. Uskon pitäisi olla mielenkiintoista ja tarjota mahdollisuuksia elää luovaa ja onnellista elämää.

Joillekin uskosta tulee jihadismia – myös kristillisestä uskosta. Joidenkin kohdalla se saa käyttövoimansa yksinkertaisesti vihasta. Usein vihan taustalla on laki, nimittäin: Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan. Room.4:15. Jotkut eivät varsinaisesti päädy lain alle, he päätyvät oikean opin alamaisuuteen. Kaikenlainen oikeassa oleminen sitten synnyttää uskon kiihkoilua. Oikea oppi voi myös olla meidän kirkon oppi, oman herätysliikkeen ikiomat uskon lausumat – ne tabut.

Pyhä Henki toimii vastapainona. Hän kestää meissä kaiken uskonkiihkoilun paineet ja antaa tilalle ilon ja rauhan.

Minun lukijoistani osa on niitä, jotka ovat jääneet pois seurakunnan yhteydestä tai ovat enemmän tai vähemmän väljästi mukana. Näitä sivuun jääneitä syyllistetään, vaikka seurakunnan vastuunkantajat voisivat hyvinkin mennä itseensä. Joskus olisi hyvä, jos kokonainen kirkkokunta osaisi kääntää suuntaa pois kaikenlaisesta kiihkoilusta ja heikkojen lyömisestä ja sorrettujen syrjimisestä ja ottaa armon asenteen, avartua ja antaa tilaa erilaisuudelle, antaa tilaa epätäydellisyydellekin. Onhan loppujen lopuksi niin, että Jeesus tuli tänne maailmaan meidän puutteitamme korjaamaan. Ei hän tullut täydellisiä varten.

Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. Gal.2:21.

Olkaamme päättäväisiä siinä, että asetamme itsemme Jumalan käyttöön ja hänen evankeliuminsa lähettiläiksi:

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. 2.Kor.5:19-21.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Armon ja ilosanoman lähettiläät

Kirjoittanut : 28.12.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kuin jouluinen salamavalo

Elin lapsuuteni 1950-luvulla ja minulla on joitakin muistikuvia jouluista, jotka vietimme yhdessä sukulaisten kanssa. Yksi muisto on valokuvan ottamisesta. Kaikki valot sammutettiin, pääsin isän syliin (mitä ei muuten tapahtunut) ja sitten pimeässä odottelimme, milloin tapahtuisi ’tösähdys’ – siis magnesiumjauheen syttyminen ja siitä seuraava kirkas valon välähdys. Sotien jälkeen tällaista tekniikkaa käytettiin välillä rauhanomaisiin tarkoituksiin. Mitäs – kuvista tuli hyviä. Suorastaan yllättävän hyviä. Tai oliko vanhin veljeni vain niin taitava kameransa kanssa?

Hengellisessä elämässä tapahtuu samanlaista. Me istumme pimeässä – luonnollisessa olotilassamme olemme kuin sokeita, hapuilemme pimeässä (Ap.t.17:27). Sitten Jumalan sana ilmestyy meille, Kristuksen elävä ja voideltu sana välähtää kuin salamavalo, ja me näemme yhtäkkiä kaiken, kirkkaasti ja selkeästi. Saamme ilmestystietoa ja käsityskykymme syvenee. Saamme tilanteesta pysyvän muiston ja huomaamme jotakin, mitä emme tienneet ja mikä tulee meille yllätyksenä – minähän olen tässä isän sylissä!

Kristuksen sana on juuri tuon kaltainen. Oivallamme sen kautta, että kaikki mitä meidän pimeydessämme tapahtuu, ei ole pelottavaa, uhkaavaa ja sokean kohtalon sanelemaa, vaan se on Jumalan armon todellisuutta – olemme taivaan Isän sylissä, kaikkien rakkaiden ympäröiminä. Elämme ikuisen joulun keskellä, Jeesus on tullut, enkelit laulavat. Olemme turvassa. Jumalan valtakunnan todellisuus on tullut ja valaisee maailmamme.

Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Room.14:17.

Siunatkoon sinua tänään meidän Herramme hyvä käsi ja ympäröiköön sinua taivaan Isän syli, sillä kaikki Jumalan hyvyys ympäröi sinua – tuntui miltä tuntui. Sinun päiväsi voi olla harmaa ja synkkä, suorastaan pimeä, mutta Herran armo ympäröi sen, joka häneen turvaa. Ps.32:10. Sinä et ole missään heitteillä, sinä olet hänen sylissään.

Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem! Herra ottaa pois tuomiosi ja karkottaa vihollisesi. Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi, sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: – Älä pelkää, Siion, älä anna kättesi hervota! Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:14-17.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kuin jouluinen salamavalo

Kirjoittanut : 26.12.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Nyt kumartamaan tulkaa

Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Saarn.3:11.

Tiede on ymmällään monen asian edessä. Tähtitieteessä on monia arvoituksia, mm. pimeä energia. Tai jossakin avaruudessa sykkii kirkas valo, mutta ei löydy teoriaa, mistä se johtuu. Elämän synty – sitä mietitään jatkuvasti. Elinkelpoiset planeetat – onko niitä ja miksi mikään sivilisaatio ei kerro olemassaolostaan… Kysymyksiä riittää. Arvoituksia on niin makromaailmassa kuin mikromaailmassa. Ydinfysiikka, siinäpä kokoelma ratkaisemattomia arvoituksia. Kuka selittäisi?

Entä tämä meidän pieni elämämme ja sen merkitys? Miten löydän merkitystä elämälleni täällä ja miten pääsen selvyyteen Jumalasta? Onko Jumala olemassa ja onko hän luonut kaiken? Vai syntyikö tämä kaikkeus omia aikojaan ja syntyikö elämä maapallolle vain kemiallisena reaktiona?

Jos olemme ottaneet muutamia uskon askelia ja aloittaneet Raamatun tutkistelun, kysymyksiä riittää edelleen. Pelastushistoria – se näyttää olevan monille hyvin hämärä asia. Miksi Jumala syntyi ihmiseksi ja kuoli ristillä? Siinä toiset eivät näe järjen häivää, toisille se on kaiken olevaisuuden ydinasia.

Mutta emme me uskovatkaan kaikkea ymmärrä – ymmärrämme hämärästi, uskomme loput. Luotamme Jumalaan, vaikka emme ymmärrä. Juhlimme joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa, vilpittömin mielin. Minäkin saatan toisinaan käydä jouluaaton hartaudessa. Viimeksi menin sinne vähän nyrpein mielin ja sellaisessa ennakkotunnelmassa, että ”mitähän nämä uskonnolliset ihmiset ja maallistuneet papit ovat nyt keksineet tunnelman kohottamiseksi. Varmaankin he parhaansa tekevät, että saisimme juhlamielen, puhuvat kauniita sanoja ja plaaplaaplaa ja laulamme virrestä viis…”

Ei veisattu virrestä 5, vaan laulettiin virrestä 27: ”Herrojen Herra, valo maailmamme, ihmisen lapseksi syntynyt. Katsokaa lasta, taivaan kuningasta ja kumartamaan tulkaa ja kumartamaan tulkaa ja kumartamaan tulkaa Herraamme!” – Minä murruin täysin. Yritin pidätellä itkua, mutta en ihan onnistunut – joku lapsi käänsi päänsä ja minua nolotti. Mutta sisältä olin täynnä riemua, olin saanut kosketuksen taivaasta. Taivaan ilo täytti minut ja olin Jeesus-lapsen seimen äärellä siinä tovin. Joulun ilo tuli sydämeeni tuoreena ja se tuntui pitkään. Vielä nyt kuukausien päästä voin liikuttuneena muistella sitä.

Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Luuk.2:9-11.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Nyt kumartamaan tulkaa

Kirjoittanut : 24.12.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Haavat kasvun takeena

Monille elämän vastoinkäymiset muodostavat ylipääsemättömän esteen uskon tiellä. He pettyvät ja luovuttavat. Jotkut voivat pettyä siihen, että usko ei ole johtanut sellaiseen läpimurtoon ja hengellisen työn nosteeseen, jota he ovat odottaneet. He ovat kokeneet saaneensa aidon näyn, mutta sen toteutuminen vain odottaa ja odottaa. Tämä puuduttava odottaminen saa heidät pettymään ja luovuttamaan.

On muistettava, että kaikki kasvu luonnossa on hidasta. Emme näe silmällä puiden kasvua. Joskus voimme todeta, että puu on kasvanut korkeutta tai voimme todeta, että lapsenlapsi on kasvanut pituutta. Omista lapsista sitä ei voinut koskaan huomata, sillä näimmehän heitä joka päivä… Myös hengellinen kasvu on hidasta emmekä voi sitä varsinaisesti nähdä, mutta joskus voimme sen todentaa tapahtuneeksi. Emme voi omaa kasvuamme juuri vauhdittaa – voimme vain huolehtia ravitsemuksestamme – tai hidastaakaan, kasvua tapahtuu aina aidon elämän voimasta.

Uskoon tulleiden, varsinkin nuorten mutta myös vanhempien, on vaikea käsittää ristiä. Risti usein etäännytetään – se on Jeesuksen risti. Kristuksen ristin työ pelastaa meidät. Risti merkitsee syntien sovitusta. Jeesus sanoi kuitenkin rististä: Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. Luuk.14:27. Ristiä ei nosteta jonnekin korkealle Golgatan kukkulalle ja pidetä etäällä meistä – siitä tulee meille oma risti. Ristin todellisuudesta tulee henkilökohtainen, minua itseäni koskeva asia. Ristin kautta minut liitetään Kristukseen uskossa, mutta myös kokemuksessa.

Niinpä jossain vaiheessa elämäämme meidän on pakko ymmärtää, että erilaiset vastoinkäymiset ovat Jumalan sallimia, jotta me kiinnittyisimme Kristukseen. Toistan itseäni, mutta kun hedelmäpuun oksa liitetään runkoon ja sitä sillä tavoin jalostetaan, se tapahtuu niin että tehdään haava kumpaankin ja painetaan oksa lujasti runkoon niiden haavojen kohdalta – haava haavaan kiinni. Niinpä sinunkin on määrä painautua lujasti Kristukseen kiinni ja nojata häneen, jotta sinussa oleva haava alkaisi kuljettaa hänen elämäänsä sinun ravinnoksesi ja sinä kasvaisit kiinni häneen. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Ef.4:15.

Älä siis tuhlaa kärsimyksiäsi, älä heitä pois yhtäkään vastoinkäymistäsi, vaan käytä niitä hengellisen kasvun rakennusaineina. Kun olet pettynyt, kun sinua masentaa, painaudu Herraasi ja mestariasi vasten ja sinä saat uutta voimaa. Kun sinä olet sairas, sinä voit saada uusia terveyden voimia, kun saat lääkettä haavoihisi Jumalan sanasta. Kun olet taloudellisesti ahtaalla, sinä saat uutta toivoa ja uskon luottamusta tulevaisuuttasi varten, kun painaudut Herrasi sydäntä vasten ja kerrot hänelle pelkosi ja huolesi. Kun häpeä painaa sinua, tuo se hänelle – hän on ristin häpeän kärsinyt.

Sinut on kutsuttu elämään lähellä Kristusta ja se tapahtuu, kun sinun kipusi saa sinut hakeutumaan lähelle häntä. Kun sinun haavasi paranee ja kipu väistyy, sinä huomaat eläväsi hänen yhteydessään ja sinä saat siinä kasvaa hengellistä kasvua – vaikka sitä ei ihmisen silmä erotakaan. Joskus se kasvu vielä näkyykin ja huomataan. Vaikkapa näin:

Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. 2.Kor.1:4.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Haavat kasvun takeena

Kirjoittanut : 22.12.2017 Kategoria/t: Rohkaisu