RSS

Päivittäiset arkistot: 29.1.2017

Pinnalle vai pinnan alle?

sukellusKristuksen ruumiissa on esiintynyt kautta aikojen kilpailua eri jäsenten välillä ja tämä kilpailu on äitynyt joskus jopa toisten hyljeksimiseksi. Paavali puuttui tähän jyrkin sanoin:

Ei silmä voi sanoa kädelle: ”Minä en tarvitse sinua”, eikä liioin pää jaloille: ”Minä en tarvitse teitä.” Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. 1.Kor.12:21-22.

Tämä seurakunnan vertaaminen ruumiiseen on osuva. Jos ajattelemme ihmisruumista, näemme siitä vain ihon ja joitakin elimiä, jotka ovat ruumiin pintaosissa, kuten silmät, suu, korvat ja hiukset. Sen sijaan emme näe keuhkoja ja sydäntä – kaikkein tärkeimpiä elimiä.

Näin on myös Kristuksen ruumiissa. Joillakin on näkyvä tehtävä, julkinen palvelustyö seurakunnassa, toisilla taas se tehtävä on näkymätön. Esirukoilijat, varsinkin ne, joiden esirukoustyö tapahtuu pääasiassa omassa rukouskammiossa, ovat näkymätön osa Kristuksen ruumiista. On muitakin, joiden palvelutehtävä on enemmän näkymätön kuin näkyvä.

Jos nyt joku, jonka palvelustyö ja sen hedelmä on näkyvää, alkaisi pitää itseään jonakin suurena ja väheksyä toisia, kun nämä eivät ole saaneet mitään näkyvää aikaan, silloinhan hän loukkaisi Kristuksen ruumista ja sen yhtenäisyyttä. Paavali puhui korinttilaisille siitä, että meidän tulisi keskittää huomiomme näkymättömiin asioihin ja oppia oikein arvostamaan sitä, mikä ei näy:

Haluamme vain antaa teille aihetta olla ylpeitä meistä, niin että pystytte vastaamaan niille, jotka kerskuvat sillä, mikä näkyy ulospäin, eivätkä piittaa siitä, mitä on sydämessä. 2.Kor.5:12.

Jos sinua väheksytään, koska palvelustyösi on näkymätöntä, sinun tulee lujittaa itseäsi Jumalan sanalla ja kestää tämä väheksyntä arvokkaasti. Voit kestää sen, kun Jumalan sanan valossa näet oman palvelustyösi arvon. Sinä voi olla päättäväinen ja sanoa itsellesi: minä arvostan sitä, mikä on sydämessä. Minä en pyri pinnalle, minä pyrin pinnan alle. Minä arvostan Jumalan seurakunnan sydämen työtä. Minä arvostan Jumalan seurakunnan keuhkoja. Minä arvostan Jumalan seurakunnan sisäelimiä, jotka sulattavat Jumalan sanan vahvaa ruokaa ja muuntavat sen Kristuksen ruumiin elinvoimaksi. Minä haluan olla Kristuksen sanalle kuuliainen, kun hän sanoo:

Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Matt.18:10.

Minä päätän olla omalla paikallani ja toimia kokonaisuuden eduksi. Minä jätän asiani aina Herran ratkaistavaksi, sillä hän on oikeudenmukainen tuomari. Minä tiedän oman palvelustyöni arvon, koska tiedän saaneeni sen Jumalalta. Vaikka kukaan ihminen ei arvostaisi minua, minä tiedän, että Herra Jeesus arvostaa minua ja se riittää.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Pinnalle vai pinnan alle?

Kirjoittanut : 29.1.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Avainsanat: