RSS

Pingviinin kaksoiselämä

kuningaspingviiniSallikaa minun vähän liioitella: Olen kuin pingviini maalla. Kuljen kankeasti, olen hidasliikkeinen, en osaa puhua, korkeintaan joskus rääkäisen. Mutta silloin, kun pääsen veteen, olen notkea ja suorastaan lennän. Olen nopea ja ketterä. Vedessä tunnen olevani omassa elementissäni.

Minussa on kaksi puolta. En ole kaikissa tilanteissa oma itseni. Tarvitsen tilaisuuksia pulahtaa veteen ja unohtaa oman kömpelyyteni. Minulle ”vesi” edustaa sisäistä elämää, sitä näkymätöntä maailmaa, joka on korvien välissä. Siellä on mietiskely, mielikuvitus, kirjat – erityisesti Raamattu – ja rukous. ”Maalla” olen tässä ulkonaisessa maailmassa ja sosiaalisessa kentässä, kankeasti ihmisten keskellä osaamatta mitään – tölläämässä.

Onko sinussakin erilaisia puolia? Oletko ihmisten seurassa kuin kala vedessä ja yksin aina eksyksissä? Tai päinvastoin? Jokin ominaisuus ei ole arvokkaampi kuin toinen, mutta on tärkeää tiedostaa omat luonteenpiirteensä ja löytää se omin elementtinsä, jossa luovuus pääsee liikkeelle, jossa sinun persoonallisuutesi alkaa kukoistaa ja tuottaa luojan tarkoittamaa hedelmää. Varsinkin uskovaisena on tärkeää löytää oma persoonallisuus, oma kutsumus ja se Jumalan suunnitelma, joka on luotu toteuttamaan sitä perimmäistä suunnitelmaa – taivaallista DNA:ta. Sillä todellinen täyttymys elämässä toteutuu vasta, kun sinun kutsumuksesi ja Jumalan suunnitelma kohtaavat.

Voin kuvitella, miten onnellinen pingviini on, kun se pääsee veteen. Tiesitkö, että se voi viettää veden alla 15 minuuttia kerrallaan? Sinäkin olet onnellinen vasta, kun sinä sukellat Jumalan suunnitelmaan ja alat täysillä toteuttaa Jumalan sinulle antamaa näkyä. Mikä vauhti! Et ehkä olisi uskonut, miten lujaa sinä pääset eteenpäin! Et osannut kuvitellakaan, miten ketterästi sinä osaat liikkua! Pingviini kokee aivan kuin muodonmuutoksen, kun se pääsee veteen. Siitä tulee nuoli, joka singahtelee sinne tänne. Sinäkin voit kokea hyppäyksen uudelle tasolle, kun pääset omaan elementtiisi. Vanhan liiton aikaan eräs mies nimeltä Samgar sai kokea tämän: Hän surmasi kuusisataa filistealaista häränajajan pistimellä. Tuom.3:31. Oli myös mies nimeltä Samma: Israelilaiset pakenivat filistealaisten tieltä, mutta Samma asettui keskelle peltoa, puolusti sitä ja löi filistealaiset. Näin Herra antoi suuren voiton. 2.Sam.23:11-12.

Sama pätee vaikkapa norppaan. Se on kömpelö maalla, mutta vedessä ketterä. Etsi siis se elementti, jossa sinä olet elämäsi sankari! Siellä olet kuin toisessa maailmassa, eri ulottuvuudessa. Sinä et muistuta enää yhtään pingviiniä, sinä muistutat pikemminkin kotkaa. Omassa elementissäsi et muistuta norppaa, sinä muistutat kaurista.

Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille. Ps.18:34. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. Jes.40:30-31. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka. Ps.103:5.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Pingviinin kaksoiselämä

Kirjoittanut : 24.11.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kestävä elämäntyö

luokkahuoneMaailman meno muuttuu vinhaa vauhtia ja joskus hyväänkin suuntaan. Menneitä muistellessa voi ihmetellä esimerkiksi sitä, miten paljon minun kouluaikanani opettajat kiusasivat oppilaita. Joku kielen opettaja nauratti aina luokkaa, kun oli löytänyt koepapereista hauskoja käännöksiä. Joku toinen nöyryytti aina julmasti tyhmimpiä oppilaita. Voimistelun opettajani pilkkasi kaikkien kuulleen minun laihuuttani. Eräs toinen opettaja vei minulta motivaation opiskella hänen aineitaan, koska olin lausunut pari sanaa vieruskaverille kesken tunnin. Vastasin kiusaamiseen kiusaamisella. Vasta myöhemmin ymmärsin, että kiusaaminen ei maailmasta vähene, jos kiusaajaa kiusataan. Tunteet veivät minua kuin kuoriämpäriä ja opin, että on tärkeää hallita tunteitaan.

Olin mukana uskonnon tunneilla, vaikka äitini oli siirtänyt minut väestörekisteriin – minun ei periaatteessa olisi tarvinnut osallistua uskonnon tunneille. Uskonnon opettaja yritti kyykyttää minua ja tivasi, minkälaista toimintaa minun seurakunnassani on. Hän oli vihainen äidilleni, koska tämä oli lähtenyt luterilaisesta kirkosta, mutta purki sitten kiukkuaan minuun. Eikö olisi voinut antaa positiivista palautetta siitä, että ylipäätään osallistuin?

Muutama vuosi sitten kävin katsomassa vanhaa kouluani. Ihmettelin, kun se ei näyttänyt kovinkaan tutulta. Sitten tajusin: se rakennus, jossa luokkani enimmän aikaa oli, oli lanattu maan tasalle! Paikalle oli kylvetty nurmikko. Sain kuulla, että saneerauksen yhteydessä rakennus todettiin niin lahoksi, että sitä ei kannattanut peruskorjata. Oli pakko rakentaa uutta.

Näin voi käydä sille rakennukselle, jota rakennamme. Voimme rakentaa tulenkestävistä aineista hyvää ja kestävää rakennusta tai voimme rakentaa lahoa ja homeista röttelöä, joka kerran puretaan kivijalkaan asti. Jotkut opettajamme näyttivät, miten lahosientä viljellään, miten kestämätöntä on rakentaa kiusaamisen päälle. Ennustan, että heidän elämäntyönsä kokee juuri samaa, mitä näkyvä koulurakennus sai kokea. Kelvottomat teot tulevat korjaamaan satoa ja tekemään oman tuhotyönsä. Valitettavaa, mutta reilua – tuomio tulee olemaan oikea.

Niinpä voimme rohkaista itseämme ja pyrkiä varmistamaan, että emme itse rakenna vääryyden varaan. Voimme rukoilla: Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua. Ps.119:133. Kun elämme aidossa uskossa ja vaellamme opetuslapsen tavoin sanan kuuliaisuudessa, pysymme kaidalla tiellä. Jokainen kuuliaisuuden teko on kuin kivi elämämme rakennukseen. Pietari kehottaakin: Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. 1.Piet.2:5.

Pyrkikää siis, veljet [ja sisaret], yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 2.Piet.1:10-11.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kestävä elämäntyö

Kirjoittanut : 22.11.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Rauhaan ja luottamukseen

tasapainossaMinä käännyin Herran puoleen, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta. Ps.34:5.

Pelko on uskon vastakohta. Epäusko saa pelkäämään. Mutta jos teemme elämän tien matkaa kuin lapsi vanhempiensa kanssa, olemme luottavaisia. Tiedämme, että vaikeuksien tullen vanhemmat huolehtivat meistä ja tekevät kaikkensa meidän parhaaksemme. Samoin Jumalaan turvaava ihminen on luottavainen – hän tietää, että Jumala auttaa, tuli mitä tuli.

Pelon hetkellä kannattaa kääntyä Herran puoleen. Jos pelko kalvaa ja turvattomuus hiipii sydämeen, on aika ottaa Raamattu käteen ja lukea, mitä Jumala lupaa. Jumalan sana luo uskoa. Se rakentaa sydämeemme uskon luottamusta. Jumalan sanan lupaukset antavat toivon näköaloja.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. 1.Joh.4:17-18.

Jumalan täydellinen rakkaus Kristuksessa – se on paras vastalääke pelolle. Kun opimme tuntemaan Kristusta, joka antoi henkensä meidän puolestamme, opimme luottamaan häneen. Uskon luottamus Kristukseen pitää pelon tunteet kurissa. Tiedämme, että hän on meidän kanssamme ja puolustaa meitä – tuli mitä tuli. Opimme, että hän on hyvä ja hän on aina uskollinen.

Pelko voi tehdä rynnäkön meidän sieluumme silloin tällöin, kun paholainen meitä uhkailee ja pelottelee tai kun itsesuojeluvaistomme herää vaaran uhatessa. Mutta kun seisomme Kristus-kalliolla, emme kaadu. Voimme torjua pelon, voimme torjua epätoivon. Rukouksen hengessä voimme taistella pelkoa vastaan ja pysyä pystyssä. Pyhä Henki on puolustajamme ja tukee meitä. Hän tyynnyttää meidän tunnemyrskymme ja antaa meille sisäisen rauhan.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Joh.14:27.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Rauhaan ja luottamukseen

Kirjoittanut : 20.11.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Yksi lauma, yksi paimen

kohtakerittaviaVarokaa noita koiria, noita kelvottomia työntekijöitä, noita pilalle leikattuja! Fil.3:2.

Raamattu käyttää vertauskuvia silloin, kun halutaan näyttää sellaista, mikä ei näy – esimerkiksi luonteenlaatua. Eläimet saavat edustaa erilaisia luonteita. Ne edustavat myös toisinaan henkivaltoja – Danielin kirja on tästä hyvä esimerkki.

Kristusta verrataan hyvään paimeneen ja hänen opetuslapsiaan lampaisiin. Lammas edustaa sellaisia luonteenpiirteitä, joita meidänkin tulisi edustaa. Lammas on hyvin kiltti eläin, se ei pure eikä potki. Lammas on hiljaa, kun sitä keritään. Lammas on vaatimaton ruokansa suhteen. Lammas on kiintynyt isäntäänsä tai emäntäänsä.

On tarkoitus, että saamme tällaisen lempeän luonteen, kun tulemme uskoon. Oma persoonallisuus ei muutu, mutta luonne voi aina muuttua. Voimme oppia olemaan lempeitä ja kärsivällisiä, kilttejä ja tyytyväisiä, lojaaleja niille jotka meitä hoitavat. Tavoite on tulla mahdollisimman paljon Kristuksen kaltaisiksi.

Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. 1.Joh.3:2.

On tekijöitä, jotka voivat johtaa meissä tapahtuvaa muodonmuutosta väärään suuntaan. Lainalaisuus on yksi tekijä, joka voi kääntää kehityksen harhapoluille. Lainalaisuus tekee meistä vaativia ja kriittisiä toisia kohtaan. Alamme syyttää ja tuomita veljiä ja sisaria. Ankara ja kova sydämen asenne johtaa riitoihin – toisten haukkumiseen ja puremiseen. Valitettavasti muutumme tässä koiriksi. Jos kehityksen suuntaa ei saada käännetyksi, koirat voivat edelleen muuttua koirasusiksi ja koirasudet susiksi.

Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Ap.t.20:29.

Seurakunta alkaa tällaisen kehityksen jälkeen epäilyttävästi näyttää siltä metsämökiltä, jossa Punahilkan mummo asui. Siellä susi on niellyt isoäidin ja esiintyy nyt mummona. Punahilkka oudoksuu isoäidin teräviä kulmahampaita. Punahilkan kysymys kiteyttää kaiken olennaisen: ”Isoäiti, miksi sinulla on noin suuri suu?”

Mikä rohkaisu tässä siis on? Eikö tämä ole pelkästään masentavaa? Rohkaisevaa on se, että meillä on mahdollisuus estää vääränlainen kehitys. Me voimme valvoa omaa uskonelämäämme, ettemme ala purra toisia, syyttää ja tuomita. Voimme säilyttää lampaan luontomme, olla lempeitä ja kilttejä. Voimme olla kärsivällisiä myös niitä kohtaan, jotka koirina haukkuvat meitä. Susien luota voimme paeta pois. Meidän ei tule antaa periksi ja liittyä koirien laumaan, susista puhumattakaan, vaan voimme hakeutua aina lampaiden joukkoon ja Hyvän Paimenen sauvan alle.

Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Joh.10:16.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksi lauma, yksi paimen

Kirjoittanut : 18.11.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Hänen haavojensa kautta

pinkitkukatHän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Jes.53:5.

Särjetty ja nöyrä henki on Jumalan mieleen (Jes.57:15). Näyttää siltä, että niin paljon kuin tarvitsemme Kristuksen haavoja voidaksemme parantua, yhtä paljon tarvitsemme omia haavojamme, jotta välillemme syntyisi vetovoimaa. Kun koemme kipua, kun olemme haavoilla, kun elämä murjoo, kun unelmamme särkyvät, kun epätoivo iskee ja elämänhalu katoaa – silloin tarvitsemme häntä, joka oli ”kipujen mies”, häntä joka yksin voi auttaa. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hepr.2:18.

Jos siis haluamme päästä lähelle Vapahtajaamme, älkäämme aina väistäkö elämän tuomaa tuskaa. Vaistomaisesti vältämme kärsimystä, mutta aina ei pakeneminen auta. Mukavuudenhalu kenties johdattelee meitä, mutta niin ylellistä ei kenenkään elämä ole, ettei mikään häiriötekijä koskaan yllätä. Kuolema ja sairaus – niillä on paikkansa. Pettymys rakkaudessa, avioliiton särkyminen, köyhyys ja puute – monella tapaa ihmisten lapsia koetellaan. Mutta on lohdullista tietää: Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. 5.Moos.33:27. Kun sinun sydämessäsi on uskon luottamus Jumalaan, et anna periksi pelolle – uskallat elää. Tiedät, että hän on sinun kanssasi, tapahtui mitä tapahtui.

Kun hedelmäpuuta jalostetaan, jalosta puusta otetaan oksia ja oksat kiinnitetään hedelmäpuun runkoon. Sekä runkoon että oksaan tehdään tasainen viilto ja sitten ne puristetaan yhteen. Näin kummankin haavat kohtaavat, haava haavan päälle. Haavojensa kautta niistä tulee yksi puu. Haavan kautta oksa alkaa saada ravinteita rungosta.

Tiedä siis, että sinun tuskasi voi olla siunauksen lähde. Sinun kipusi voi kääntyä voitoksi. Sinun särkymisesi voi tuottaa sinusta esiin sellaista, joka auttaa muita. Vie haavasi Kristukselle, hän muuttaa ne siunauksen kanaviksi. Hän voi antaa sinulle voitelun, joka ei toimi ilman noita arpiasi. Hän käyttää sinun myötätuntoasi, jonka olet oppinut omien kärsimyksiesi kautta. Hän valjastaa sinun säälisi, hän ottaa sinun sisäisen tuskasi käyttöönsä ja lähettää sinut veljien ja sisarien luo, jotka ovat ahdingossa.

Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi – sinun, joka kuitenkin olet rikas. Ilm.2:9.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hänen haavojensa kautta

Kirjoittanut : 16.11.2017 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu