RSS

Epäilyksestä uskoon

kesavalkamaTähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Luuk.5:5.

Jeesus ilmestyi Simonille ja hänen venekunnalleen antamalla suuren kalansaaliin. Simon vaikuttui tästä niin että Jeesuksen kutsuessa häntä lähtemään tämän mukaan, Simon oli valmis. Simon Pietarin sydämessä syntyi usko ja vankkumaton luottamus Jeesukseen.

Oletko sinä jo kohdannut tämän Elämän Ruhtinaan, joka on kykenevä tekemään lähtemättömän vaikutuksen kehen tahansa? Joko sinun elämäsi on mullistunut ja löytänyt uuden suunnan? Mitä tarvittaisiin, että sinun sisäinen maailmasi muuttuisi? Että kirkas valo saisi tunkeutua sinun sielusi hämäryyteen ja valaista sinulle sinun nykyhetkesi ja tulevaisuutesi?

Monta kertaa emme tiedä, emme osaa vastata. Tiedämme vain: silloin ja silloin sain kohdata Jumalan pelastavan armon ja antaa elämäni Jeesukselle. Tai Tuomaan tavoin sanomme: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.” Joh.20:25.

Jeesus voi ilmestyä sinulle, kuten Tuomaalle. Sinun epäuskosi ei pidä häntä loitolla, se päinvastoin kutsuu häntä lähestymään sinua. Hän on voimallinen näyttämään sinulle, kuka hän on ja mihin hän pystyy. Hänen armonsa on niin suuri, että hän huomioi sinun yksilöllisen epäuskosi ja painaa sormensa sinun elämäsi saveen juuri siihen kohtaan, mihin tarvitaan, että sinun uskosi viriää.

Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Ef.1:4.

Joten meidän ei kannata hänen kutsuaan vastustella. Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. Room.8:29-30.

Hän haluaa viedä meidät kotiin kirkkauden maahan. Hän voi yllättää ja ’tulla käymään’. Hän haluaa esittää meille kutsunsa henkilökohtaisesti. Joskus hän ilmestyy ihan puun takaa ja yllättää meidät housut kintuissa, kuten kalastaja Simonin, jonka hän yllätti hetkellä jolloin hänen turhautumisensa oli huipussaan. Koko yö meni kalastaessa eikä yhtään sinttiä! Jeesus tulee vierailulle meidän ankeutemme keskelle tarpeen vaatiessa yhä uudestaan. Hän on sitkeä kaveri eikä luovuta. Häntä kannattaa odottaa, sillä hän kykenee jättämään lähtemättömän jäljen meidän elämäämme. Hänen käyntinsä jälkeen olemme pysyvästi eri ihmisiä.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Epäilyksestä uskoon

Kirjoittanut : 23.6.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Voiman kokemiseen ristin osallisuudessa

lintuputousMitä nyt puhun, sitä en puhu Herran mielen mukaan. Puhun kuin järjetön, kun nyt kerran kerskailen. Koska niin monet kerskuvat ihmisten tavoin, kerskun minäkin. 2.Kor.11:17-18.

Paavali koki olevansa pakotettu lähtemään mukaan ”itsensä kehumiseen”, vaikka se olikin mieletöntä. Paavalia ärsytti suunnattomasti joidenkin uskovien mahtailu ja hän tuntuu lähtevän liikkeelle jonkinlaisesta sarkasmista, sillä hän ei voinut sietää valeapostolien omahyväisyyttä. Paavalilla oli henkien erottamisen lahja ja hän näki ja kuuli, että nuo henkilöt leuhkivat uskollaan, koska olivat niin vanhan luontonsa vallassa ja toimivat ”kuin ihmiset ainakin”. Heillä ei ollut sitä syvällistä ymmärrystä, joka Paavalilla oli, ja kykyä luodata hengellisen elämän ja lihallisen mielen ulottuvuuksia. Paavalin puolustuspuhe syntyi ehkä tahattomasti, mutta samalla hän tuli piirtäneeksi hyvin koskettavan kuvauksen siitä, mitä aito usko on, ja mitkä ovat tunnusmerkkejä läheisestä jumalasuhteesta. Merkittävää on, että Paavali vetoaa vastoinkäymisiin ja elämän takaiskuihin ja todistelee olevansa Jumalan mies tuomalla esiin kaikenlaista heikkoutta – ei vahvuutta. Hän kertoo kokemistaan vaikeuksista ja nöyryytyksistä ja kaikesta kärsimyksestä, jota on saanut kestää, ja toteaa sitten:

Jos on pakko kerskailla, kerskun heikkoudestani. 2.Kor.11:30.

Nämä uskon perusasiat eivät muutu. Usko voi kyllä kasvaa ja tulla vahvaksi niin että ”voimme vuoria siirtää”, mutta risti pysyy matkassa mukana. Emme saa luottaa vanhan luonnon ominaisuuksiin (itsekeskeisyys, omahyväisyys, kateus, ahneus, ylpeys) emmekä turvautua maailman alkuvoimiin (kilpailu- tai laumahenkisyys, mammona, vallanhimo), vaan meidän on opittava luottamaan Jumalaan ja hyväksymään, että voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. 2.Kor.12:9.

Tässä meillä on haastetta. Jos siihen menee koko ikä, niin menköön. Niinpä et sinäkään tänään – mikä tahansa asia sinua painaa ja nöyryyttää – ole mitenkään eksyksissä, vaan mitä todennäköisimmin Jumalan suunnitelmassa juuri siinä kohdassa, missä pitääkin. Jos sinua jokin ahdistaa ulkoapäin tai jokin pelko jäytää sisältäpäin, sinä voit turvata Herraan ja jättää itsesi Jumalan varaan. Siinä heikkoudessa sinun uskosi todennäköisesti kasvaa, varsinkin jos et yritä ratkaista asioita omassa voimassa ja ihmisten tavalla, vaan yksinkertaisesti odotat Herraa. Tässä odotuksessa olet siunattu, odotat sitten hiljaa tai odotat käsiäsi väännellen ja itkuista rukousta tuhertaen. Jumalan voima hakeutuu sinne, missä ihmisparka on käyttänyt voimansa loppuun.

Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat, sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi. Hän säälii kurjaa ja avutonta ja pelastaa köyhät ahdingosta, lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta, ja jokaisen henki on hänelle kallis. Ps.72:11-14.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Voiman kokemiseen ristin osallisuudessa

Kirjoittanut : 21.6.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Viritä korvasi kuulemaan

linnunpesaMutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää. Mark.4:8.

Oletko koskaan miettinyt kylväjävertausta tilastollisesti? Minäkin vasta tänään. Kylväjä siis kylvää sata jyvää ja vain 25% tuottaa satoa. Jos nuo satoa tuottavat siemenet menestyvät huonosti, sadosta tulee vain 7,5-kertainen. Jos taas ne tuottavat hyvin, sadosta tulee 25-kertainen. Keskimäärin satoa siis saadaan 16-kertainen määrä, vaikka siemenistä menisikin kolme neljäsosaa hukkaan.

Jumala näyttää luoneen hyvin tuhlailevan luonnon. Mieti vaikka siitepölyä. Kuinka monta siitepölyhiukkasta menee hukkaan, jotta se yksi ainoa, joka tarvitaan, osuisi maaliin? Mieti samaa vaikkapa voikukan hahtuvista. Tai oletko nähnyt luontodokumentteja lohien kudusta? Entä korallien lisääntymisestä?

Jumala loi maailman, jossa yksi sadasta tai vain yksi tuhannesta – tai peräti vain yksi miljoonasta – onnistuu jatkamaan elämää. Eikö sellainen maailma näytä hyvin haavoittuvalta? Miten ihmeessä eri lajit ovat voineet säilyä miljoonia vuosia? Satuin katselemaan jotakin luonto-ohjelmaa, jossa oli linnunpoikia. Emo ruokki niitä, mutta kaiken kaikkiaan jäin ihmettelemään: – miten kummassa nuo ovat pärjänneet tässä maailmassa ilman ihmisen apua? Nythän on muotia huolehtia luonnon monimuotoisuudesta ja suojella lajeja. Tiedemiehet tutkivat kaikkea ja rengastavat lintuja, mittaavat niiden siivet ja punnitsevat painon. Sitten heillä on kirjat täynnä merkintöjä siitä, miten linnut pärjäävät. Mutta hyvinhän ne pärjäävät – nehän pärjäsivät jo ennen tiedemiesten ilmestymistä oikein mainiosti.

Mutta näyttää siltä, että Jumala harrastaa tällaisia haavoittuvia systeemejä, oikein herkkiä ekosysteemejä, jotka kuitenkin vievät elämää eteenpäin ja pärjäävät mainiosti. Loputtomasti aina uusia sukupolvia. Aina uudestaan linnut lentävät pesimäalueilleen ja aina uudet linnut muuttavat talvehtimaan.

Ihan kuin uskonvarainen elämä. Jumalan sanakin on sellainen siitepölyn tapainen ilmiö, joka lentää ilmassa eikä ole mitään takeita, että se hedelmöittää kenenkään sydämen maaperää. Mutta se vaan tekee sen. Aina silloin tällöin – jossakin. Profetiat ovat vähän samanlaisia. Fariseukset toruvat minua, kun lupaan ihmisille ”kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista”. Heidän mielestään jokaisen profetian täytyy toteutua jokaisen kuulijan kohdalla. Todellako? Minä olen iloinen, jos yksi ihminen saa sydämeensä uutta toivoa ja kokee Jumalan hengen elämää vahvistavan hipaisun.

Profetia on taivaallisen DNA:n kaksoiskierteen toinen puoli ja toinen juoste on kuulijan sydämessä odottamassa. Niiden kytkeytymisestä toisiinsa syntyy taivaallista elämää, jota myös uskoksi nimitetään. Odota siis ja ota vastaan. Viritä korvasi kuulemaan Jumalan sana.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Viritä korvasi kuulemaan

Kirjoittanut : 19.6.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Enpä uskonut puoliakaan

kukkanenEtelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven ihmisten kanssa ja langettaa heille tuomion. Hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta, ja tässä teillä on enemmän kuin Salomo! Luuk.11:31.

Saban kuningatar oli samassa asemassa kuin me tänä päivänä Jeesuksen suhteen: hän sai tietää kuningas Salomosta niiden kertomusten kautta, joita hänelle kerrottiin. Emme ole tavanneet Jeesusta konkreettisesti – olemme tavanneet hänet hengessä ja kohdanneet hänen pelastavan armonsa – mutta pääosin tunnemme häntä niiden kertomusten perusteella, joita olemme kuulleet, tai niiden tekstien perusteella, joita olemme Raamatusta lukeneet. Olemme vähän kuin Saban kuningatar ennen Jerusalemiin tuloaan – tiedämme paljon, mutta emme vielä kaikkea.

Kun pääsemme taivaaseen – ja elämme toivossa, että meidät kerran ylennetään kirkkauteen, koska olemme turvanneet Jeesukseen ja hänen pelastavan armoonsa – niin olemme kuin Saban kuningatar, joka tuli käymään Jerusalemissa ja tervehtimään kuningas Salomoa. Luultavasti myös reaktiomme on silloin saman kaltainen. Kuuntele, mitä Raamattu sanoo:

Saban kuningatar sai nähdä, miten viisas Salomo oli. Hän näki myös, millaisen palatsin Salomo oli rakentanut, millaisia ruokia hänen pöydässään tarjottiin, miten hänen alaisensa asuivat ja miten palvelu oli hovissa järjestetty. Hän näki palvelusväen asut, samoin juomanlaskijat ja heidän asunsa sekä polttouhrit, jotka kuningas uhrasi Herran temppelissä. Tämän kaiken kuningatar näki, ja hän mykistyi ihmetyksestä. Hän sanoi kuninkaalle: ”Totta se oli, mitä minä maassani kuulin sinusta ja viisaudestasi. Minä en uskonut niitä puheita ennen kuin nyt tulin ja näin kaiken omin silmin. Eihän minulle ole kerrottu tästä puoliakaan. Sinulla on viisautta ja kaikkea hyvää paljon enemmän kuin olin kuullut.” 1.Kun.10:4-7.

Luultavasti tulemme hämmästymään kaikkea taivaan kirkkautta ja ihastelemaan kaikkea näkemäämme uudessa Jerusalemissa. Sitten päivittelemme samaan tapaan: ”Miksi en voinut uskoa Raamatun ilmoitukseen täydemmin, miksi suotta epäilin? Kuinka en voinut tajuta, että kaikki se kirkkaus ja voima, josta sana todistaa, on totta? Olin hölmö, kun ajattelin, että Jumalan lupaukset ovat vain kauniita puheita ja unelmahöttöä. Jumala on lopulta niin paljon voimallisempi, suurempi ja majesteettisempi kuin osasin kuvitellakaan! Hänen kirkkautensa ja kunniansa ja voimansa ylittää kaikki ennakko-odotukseni! Hänen palvelijansa ovat onnellisessa asemassa, kun saavat kuulla hänen viisauttaan ja asua hänen asunnoissaan! Jeesus totisesti on Salomoakin paljon suurempi!”

Voimme olla varmoja, että uskomme palkitaan kerran ja saamme Saban kuningattaren tavoin ihastella, millainen kuningas meillä onkaan!

Hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra. Ilm.19:16.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Enpä uskonut puoliakaan

Kirjoittanut : 17.6.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Möläyttämisen armolahja

suuaukiSinä päivänä minä annan Israelin kansalle kasvaa voiman kuin sarven, ja minä avaan sinun suusi, niin että voit puhua kansalleni. Silloin minun kansani tietää, että minä olen Herra. Hes.29:21.

Joskus on vaikeaa avata suutaan ja puhua ajatuksiaan ääneen. Olen kasvanut perheessä, jossa oli minua äänekkäämpiä isoveljiä. Jos sain jotakin sanotuksi, minut usein keskeytettiin ennen kuin sain lauseen loppuun. Tai minun mielipiteeni kumottiin heti. Se muovasi luonnettani ja minusta tuli hiljainen. Koulussakin opettajat tottuivat siihen, että en paljon puhellut. Jos jotain sanoin, huokaisin sanat niin hiljaa, että harva kuuli mitään.

Sitten kerran olin hyväntuulinen ja sanoa paukautin jotakin vieruskaverille kesken tunnin. Sain opettajan pillastumaan. Hän uhkasi lähettää minut kunnanjohtajan juttusille. Tekemään muka haastattelua ja ottamaan selville yhteiskunnallisia asioita. Hän latasi minulle tehtäviä, joista tiesin – kaikki tiesivät – että ne olivat rangaistuksia, pahimman laatuista kuritusta suorastaan. Palkka huonosta käytöksestä (koulukiusaamista). Onhan kauheata, että joku hiljainen ja vaiennettu sanoo jotakin! Kaksi sanaakin on liikaa! Sille pitää tehdä selväksi, että opettajille ei ryppyillä!

Siitä seurasi kaikkea pahaa mieltä jokaiselle asianosaiselle, sillä minä en sen jälkeen avannut suutani senkään vertaa. Sitten ihmeteltiin, miksi en sano mitään. Nyt olen tuottanut näitä julkaisujani netissä jo 15 vuotta ja edelleen löytyy porukkaa, joka ihmettelee, miksei se Simo sano mitään!

Mutta olen minä onnistunut joskus avaamaan suuni ihan livenäkin. Sama poru aina. Seurakunnassa avasin pari kertaa suuni ja siitäkös haloo syntyi. Mitä se oikein tarkoittaa? Luuleeko se voivansa niskoitella? Se kapinoi ja sille pitää antaa selkäsauna!

Jos sinulla on vastaavia kokemuksia, haluaisin varovasti ja kautta rantain kysyä sinulta, mahtaako sinulla olla sama kutsumus? No, suoraan jos kysytään, niin mahtaako sinullakin olla profeetan kutsumus (Ef.4:11)? Ehkä olet vielä profeettaoppilas – kehittymässä ja kasvamassa Jumalan laboratoriossa?

Profeetat ovat niitä omituisia otuksia, jotka paukauttavat asioita, jotka eivät osaa sanoa mitään kauniisti, jotka osaavat aina olla ilon pilaajia. Heillä on sellainen kummallisen tyly ote elämään, että he eivät kunnioita ihmisten tunteita, vaan osaavat loukata ihmisten herkimpiä sielun tuntoja – eli rikkoa uskonnollisia tabuja. Jos he vaan osaisivat pitää suunsa kiinni, niin kaikki olisi hyvin. Mutta he eivät osaa. Joskus kun luullaan, että ”nyt on sekin vähän rauhoittunut”, niin eikös kohta taas jokin möläytys pääse ilmoille…

Että jos sinulla on sellainen kyky möläyttää, niin eikun möläyttelemään vaan! Se ei ole vain taito, Herran käytössä se on armolahja. Herra, joka haluaa puhua kauttasi Suomen kansan umpikuuroille ihmisille, on luvannut: avaa suusi, niin minä sen täytän. Ps.81:11 KR38. Möläytyksiä suustasi päästävänä ihmisenä olet hyvässä seurassa – Jeesus nimittäin oli maailman paras möläyttäjä. Hänen möläytyksensä ovat jääneet elämään ja ne ovat nykyään osa Uuden testamentin tekstiä.

Kaikki ihmisten möläytykset eivät tietenkään ole Herran antamia, mutta jos ne ovat Hengen innoittamia, niistä on hyötyä enemmän kuin mistään juhlapuheista. Yksi möläytys naulan kantaan on aina joka suuntaan korrektia pönötystä arvokkaampaa.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Möläyttämisen armolahja

Kirjoittanut : 15.6.2017 Kategoria/t: Rohkaisu