RSS

Murretun leivän elämä

He eivät saa jättää siitä mitään jäljelle aamuksi eivätkä rikkoa siitä ainoatakaan luuta. 4.Moos.9:12.

Pääsiäistä piti viettää annettujen ohjeiden mukaan. Egyptin orjuudesta vapautumista piti muistella, jotta se iskostuisi israelilaisten mieliin. Pääsiäislammas piti säädetyllä tavalla valmistaa ja säädetyllä tavalla syödä. Karitsa merkitsi syntien anteeksiantamista ja sovitusta. Se merkitsi vapautta synnistä ja maailmasta.

Kun Jeesus asetti ehtoollisen, hän vietti pääsiäisaterian perinteen pohjalta, mutta hän myös uudisti sitä. Paavali kertoi siitä näin: Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. 1.Kor.11:23-26.

Olemme syvien asioiden äärellä. Ehtoollisen merkitys on luotaamaton, onhan se monilta osin salaisuus. Kastekin on salaisuus, vaikka jotkut luulevat osaavansa tyhjentävästi selittää kasteen merkityksen. Onneksi meidän ei tarvitse näitä selittää. Ehtoollinen ja kaste – molemmat luovuttavat siunauksensa meille, vaikka emme ymmärräkään.

Kuten aiemmin jo kirjoitin, leipä on aika vahva vertauskuva. Jos ajattelemme, mitä kaikkea tarvitaan, että saamme käteemme syötäväksi kelpaavaa ja ravitsevaa leipää – murskattu maa, multaan kätketty siemen, salaman repimä taivas ja sade, puiminen, jauhaminen, leipominen, paistaminen ja lopuksi vielä leivän paloiksi murtaminen ja hampailla rikki jauhaminen – niin saamme jo hämärän aavistuksen siitä, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Hänen koko elämänsä on yhtä rikki jauhautumista, elämänvoiman luovuttamista toisten hyväksi, kuolemista jotta muut saavat elää. Se on kokonaisvaltainen uhri, Jumalan Karitsan ja Elämän leivän yhteispeliä, jossa meistä leivotaan myös hänen kaltaisiaan leipiä elämän kiertokulkuun ravinnoksi toisille – onhan korkein tavoitteemme tulla hänen kaltaisekseen, joka sanoi ”Minä olen Tie”.

Tänään siis voimme viipyä tämän salaisuuden äärellä ja miettiä, missä minä menen. Jos elämässämme on kipua, kai voimme todeta, että Kristus on siis läsnä? Hänen seuraamisensa murtaa ja särkee kuitenkin ennen pitkää ja jotakin arvokasta elämästäni keskeytyy, menee rikki, kuoleekin. Niinpä jos minua riisutaan, voin kokea kipuni urhoollisesti ja tyytyä osaani. Voin vahvistua uskossa ja kasvaa luottamuksessa Elämän Herraan – tietäen että hän on tämän prosessin asiantuntija. Hän on kaikkien rikki jauhettujen isä, ristinsä rikkomien esikuva, malli murretusta leivästä – joka kiitoksen kanssa nautitaan.

Viini, jonka nautimme ehtoollisessa, on uusi liitto – emme haikaile vanhan liiton perään. Viini on myös syntynyt rikki jauhamisesta, kun rypäleitä on poljettu murskaksi. Katsoimme mihin suuntaan tahansa, aina kohtaamme tämän tosiasian – ei synny uutta elämää, jos vanha ei ensin kuole. Ei ole mahdollista syödä mitään ravitsevaa, jos ei ensin rikota ja murreta jotakin.

Osallistukaamme itse tähän prosessiin heittäytymällä mukaan – ei kannata seurata sitä sivusta. Ehtoollinen on suuri siunaus – siinä muistelemme Herran kuolemaa – mutta vielä suurempi siunaus on omistaa koko elämä Jeesuksen muistolle. Voimme luovuttaa itsemme siemeneksi, joka kylvetään – se nousee vääjäämättä uuteen elämään.

Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. Room.8:11.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Murretun leivän elämä

Kirjoittanut : 22.2.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Herra luo uutta

Vaikka puhunkin hengellisestä kasvusta ja kutsumuksesta Jumalan valtakunnassa, en tarkoita puhua jostakin maallisen työn vastakohdasta. Kuten olen aiemmin sanonut, Daavid sai kasvaa omassa kutsumustyössään monien vaiheiden läpi. Hän oli paimenpoika, sitten sotilas, myöhemmin turvallisuusjohtaja ja lopulta kuningas. Maallinen työ nivoutui yhteen Jumalan antaman kutsumuksen kanssa – ne eivät olleet erillisiä.

Niinpä sinunkin on syytä katsoa, ettet tule ylihengelliseksi ja ajattele, että pitää päästä heti saarnaamaan. Hengellistä työtä ei ole syytä kaventaa joksikin papin ammatiksi. Toki uuden liiton seurakunnalle on annettu hengen virat (Ef.4:11), mutta niihinkin johtaa parhaimmalla tavalla ’mahdollisimman yleissivistävä koulutus’. Sinun maallinen ammattisi voi olla olennainen osa koulutustasi, vaikka havittelisitkin sananjulistajan työtä. Näin haluan ajatella, ei vain käytännön elämän vihjeiden mukaan, vaan myös Raamatun antamien esimerkkien valossa.

Niinpä haluan sinua rohkaista näkemään oman arkisen työsi Jumalan antamana kouluna. Jumalan koulussakin on luokkia. Kun olet suorittanut yhden luokan, pääset seuraavalle. Jeesus oli kirvesmiehen luokalla ja oppi rakentamista. Sitten hän alkoi rakentaa jotakin ainutlaatuista – uuden liiton seurakuntaa. Pietari harjoitti kalastajan ammattia ja sai päästä siinä uudelle tasolle – kalastamaan ihmisiä. Mikä onkaan sinun ammattisi uudistunut muoto?

Elämä haastaa meitä menemään eteenpäin, uudistumaan, nousemaan seuraavalle tasolle. Jumala antoi meille uudestisyntymisessä ylösnousemuksen DNA:n, sellaiset perintötekijät, jotka saavat meidät kokemaan kerran perusteellisen muodonvaihdoksen. Hän kutsuu meitä nyt täällä maan päällä harjoittelemaan pienimuotoista muodonmuutosta ja luomaan nahkamme, vaihtamaan kuoremme, tökkäämään kotelomme auki, nostamaan siipemme. Ei se vielä merkitse taivaaseen pääsyä, mutta se antaa esimakua siitä, mitä Jumala haluaa muovailla meistä.

Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa. Jes.64:7.

On arvokasta nähdä Jumalan käsi elämässämme, sen arjessa, sen juhlassa. On innoittavaa tietää, että hänellä on suuria ajatuksia, salattuja mietteitä meidän varallemme. Hän haluaa näyttää luovuutensa ja voimansa meidän elämässämme, jotka palvelemme Herraa.

Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot. Ps.104:30.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Herra luo uutta

Kirjoittanut : 20.2.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kutsumuksesi elinvoimaisuus

Sama sääntö koskee hyviä tekoja ja vääryyden töitä: – niillä on taipumus vahvistua ja kasvaa. Jos osoitat laupeutta ja hyvyyttä lähimmäistäsi kohtaan, Jumala siunaa sen ja sinä kykenet seuraavalla kerralla vielä parempiin tekoihin. Kehitys ei tapahdu yhdessä yössä, mutta kun rakkauden teot toistuvat kärsivällisesti, ne vähitellen palkitaan – ei aina vastarakkaudella, vaan sillä, että teot moninkertaistuvat, rakkaus kasvaa suuremmaksi, hyvyys valtaa yhä enemmän alaa sinun elämässäsi.

Kuulin jokin aika sitten henkilöstä, joka piti huolta sairaasta sukulaisestaan, että hänen sukulaisensa kaveri oli joutunut vaikeuksiin ja tämä laupias ihminen sai tilaisuuden auttaa häntäkin. Ajattelin mielessäni vähän juhlallisin sanakääntein, että ”hänen diakoninen kutsumuksensa sai laajentua”.

Hyvät teot saattavat todellakin laajentua kutsumuksen asteelle. Kaiken keskeltä alkaa erottua armoitus. Henkilö voi itsekin huomata, mihin hänen sydämensä aina suuntautuu ja mielensä panostaa ja hän voi alkaa tietoisesti kehittää omaa lahjaansa.

Tämä on arvokasta myös hengellisessä elämässämme. Muistamme Hannan, joka lapsettomuutensa tähden rukoili hartaasti. Hän joutui todella panostamaan aikaansa ja voimiansa saadakseen lapsen ja samalla hänen hengellinen elämänsä kehittyi ja uudistui. Tällaisessa taistelussa saavutettu voitto voi säteillä kauas, ei vain sosiaalisesti tai maantieteellisesti, vaan se voi ulottua yli sukupolvien. Hanna sai useitakin lapsia ja hänen esikoisensa pojanpojasta tuli temppelilaulaja, kuoronjohtaja ja kanttori Salomon temppeliin. Tällä Heman-nimisellä miehellä oli 14 poikaa ja kolme tytärtä. Hän eli monin tavoin siunatun elämän. Näemme tällaisen siunauksen toisinaan kulkevan jossakin perheessä ja suvussa.

Tämä rohkaisee meitäkin pyrkimään siihen, että teemme Jumalan tahdon mukaisia tekoja. Kun Jumala siunaa, se säteilee kauas ja tuottaa hedelmää vielä jälkeläisillekin. Jumalan antamiin talentteihin on ladattu kasvuvoimaa, vaalikaamme niitä. Ne poikivat luonnostaan uutta Jumalan armon hedelmää, jos emme pidä niitä kätkössä.

Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi. Matt.25:20.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kutsumuksesi elinvoimaisuus

Kirjoittanut : 18.2.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Lähetä minut!

Ihmisen on tärkeää ottaa vastaan Jeesus elämänsä Herraksi ja tulla uskoon. Jos et ole vielä sitä tehnyt, mutta sydämessäsi on halu palvella Herraa, sano Jeesukselle:

”Anna minun syntini anteeksi. Herra Jeesus, haluan kääntyä pois maailmasta, hylätä jumalattoman elämän ja tulla sinun tykösi. Haluan antaa elämäni sinulle, tule minun sydämeni valtiaaksi. Puhdista minut kaikesta synnistä ja vääryydestä verelläsi, sanallasi ja hengelläsi – tästä lähin haluan palvella sinua!”

Ratkaisun tekeminen on monien kohdalla tärkeä päätös. Tarvitaan sopivasti määrätietoisuutta ja syvää vakaumusta, jotta uskossa vaeltaminen voi olla kestävää ja johtaa hengelliseen kasvuun. Tähän jokainen tarvitsee muita uskovia – seurakunnan. Uskonratkaisun tehtyäsi hakeudu siis johonkin seurakuntaan – jos et ole jo valmiiksi seurakunnan yhteydessä – ja pyri vakiintumaan uskossa. Vakiintuminen ei merkitse pysähtymistä.

Kun olet tullut uskoon, olet ensin vauvauskova. Sinulla on leluja ja tutti suussa – varttuneempien pitää ottaa se normaalina asiana. Kun olet varhaisteini, sinulla on enemmän intoa kuin taitoa. Kun tulet nuoreksi aikuiseksi, sinä olet valmis löytämään oman kutsumuksesi. Seurakunta on toivottavasti tarjonnut sinulle mahdollisuuden kokeilla erilaisia työmuotoja ja antanut sinun kokeilla siipiäsi eri tehtävissä. Kun olet löytänyt sen kutsumuksen, jonka Jumala on sinulle valinnut, voit sanoa:

Tässä olen. Lähetä minut! Jes.6:8.

Samoin kuin uskon ratkaisun tekeminen oli tärkeä käännekohta, myös tämä antautumisen hetki voi kääntää elämäsi suunnan. Jumala todella voi lähettää ja avata sinulle ovia sanansa julistamiseen – tai mikä sinun tehtäväsi olikaan. On mahdollista, että jättäessäsi itsesi Herran käyttöön, sinä saat siivet ja sinä etenet hyvää vauhtia kohti työsarkaasi ja elämäntehtävääsi.

Monia uskovia vaivaa eräänlainen apatia. He eivät tiedä, mikä heidän elämäntyönsä on. He eivät tunne itseään, eivät tiedä omaa armoitustaan. Edelleen hengellinen kasvu on kesken ja aikuistuminen puolitiessä. Edelleen he viipyvät murrosiän keskenkasvuisissa hapuiluissa. Monet tuhlaavat aikaansa kaikenlaisessa hauskanpidossa.

Seurakuntaan vakiintumisen pitäisi jossain vaiheessa jäädä taakse ja vakiintua uudestaan – lähteä minne tahansa Herra lähettää löytääkseen elämänsä siinä hankkeessa, josta on määrä tulla vähitellen elämäntyö. Herra antakoon sinulle kutsun työhönsä, lähettäköön sinut liikkeelle ja voidelkoon sinut Pyhällä Hengellä. Paavali muistuttaa meitä, kuinka tärkeä elementti kaikessa on Jumalan armo:

Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani. 1.Kor.15:10.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Lähetä minut!

Kirjoittanut : 16.2.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kun elämä on pilalla

Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: ”Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi.” 1.Moos.24:17.

Kertomus Rebekan kihlaamisesta Iisakille, on Raamatun romanttisimpia jaksoja. Mutta Uuden liiton ihmisinä ymmärrämme, että tuo kertomus on muutakin kuin historiaa – se on kuva siitä, miten Jumala etsii itselleen morsianta. Näemme Jeesuksen Sykarin kaivolla ja huomaamme hänen puhuvan samat sanat: Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Joh.4:7.

Voimme vertailla vähän Rebekkaa ja Sykarin kaivon naista ja huomata heti räikeitä eroja. Rebekka oli koskematon tyttö ja samarialainen nainen viidettä kertaa parisuhteessa. Rebekka oli joka suhteessa ihanteellinen morsianehdokas Iisakille, Sykarin kaivon samarialainen nainen oli häneen verrattuna elämän kolhima naisparka.

Ja kuitenkin: Jeesus kohteli tätä naisparkaa kuin Rebekkaa. Jeesus asetti hänet samalle viivalle ja antoi hänelle saman mahdollisuuden saavuttaa elämän syvin tarkoitus – elää Jumalan suunnitelma todeksi. Elämä oli monella tapaa mennyt pilalle, mutta Jeesus kykeni uudistamaan sen ennalleen, palauttamaan oikeille raiteille, johdattamaan aitoon ja elävään jumalayhteyteen.

Jeesus keskusteli naisen kanssa syvällisiä ja siitä seurasi, että: Nainen jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” Joh.4:29.

Monet luulevat, että he ovat tehneet liian monta erehdystä elämässään, että koko elämä on pilalla ja mitään ei ole tehtävissä. He syyttävät itseään, karttavat ihmisiä ja etenkin seurakuntaa, he tuntevat itsensä arvottomiksi ja etsiytyvät toisten hylkiöiden seuraan. He tuntevat oman syntisyytensä liian kipeästi, että kestäisivät kuulla siitä toisten suusta. He eivät tiedä, että Jeesus etsii heitä voidakseen palauttaa heille heidän ihmisarvonsa, uudistaakseen heidän elämänsä ja nostaakseen heidät aivan uudelle tasolle, puhdistaakseen heidät synnistä ja antaakseen heille tulevaisuuden ja toivon. Jeesus haluaa ottaa pois syyllisyyden ja lahjoittaa tilalle rauhan ja ilon.

Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Luuk.15:6-7.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kun elämä on pilalla

Kirjoittanut : 14.2.2018 Kategoria/t: Rohkaisu